Äitienpäivä

بسم الله الرحمن الرحيم 

Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen

Kuvan lähde

Äitienpäivää vietetään ympäri maailman, Suomessa vakiintuneesti toukokuun toisena sunnuntaina. 1900-luvun alkupuolella alkunsa saaneen juhlapäiväperinteen tarkoituksena on osoittaa kunnioitusta äideille heidän korvaamattomasta roolistaan yhteiskunnassa.

Jumala sanoo Koraanissa:

"Ja Me olemme käskenyt ihmisen olla ystävällinen vanhemmilleen. Hänen äitinsä kantoi häntä tuskalla ja synnytti hänet kivulla. Ja hänen kantaminen ja vieroittaminen ovat kolmekymmentä kuukautta kunnes hän saavuttaa kypsyytensä ja saavutettuaan neljäkymmentä vuotta hän sanoo: 'Herrani, suo minulle voima, että olisin kiitollinen armostasi, jonka Sinä olet suonut minulle ja vanhemmilleni ja että teen oikeamielisiä tekoja, jotka miellyttävät Sinua ja tee lapsistani oikeamielisiä. Totisesti Sinun puoleesi käännyn ja totisesti olen niistä, jotka alistuvat.'" (46:15)

Ibn Majah'n sunan-hadiithissa kerrotaan profeetta Muhammadin sanoneen, että Paratiisi on äidin jalkojen juuressa eli että on oltava kiitollinen sekä toteltava ja kohdeltava äitiä kunnioittavasti.

Islamissa äitien kunnioitus saa syystäkin suuremmat mittasuhteet, joten ei riitä, että äidin roolia muistetaan vain yhtenä päivänä vuodessa ikään kuin merkityksen voisi unohtaa kaikkina muina päivinä ja korjata virheensä antamalla lahjoja ja 'palvelemalla' äitiä yhtenä päivänä.

Toisaalta islamin mukaan vuodessa on vain kaksi juhlapäivää, 'iid al-fitr ja 'iid al-adhha, ja bid'ah-periaatteen mukaisesti islamia ei saa uudistaa tai muokata opillisesti, joten jokainen päivä on kuin äitienpäivä.

Elämää

بسم الله الرحمن الرحيم 

Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen 

Muslimit rukoilevat kohti Kaabaa

Kuvan lähde

Rakastan Jumalaa ja rakastan islamia. Olen valmis elämään Jumalan ohjeiden mukaisesti kokeakseni vapauden ja mielenrauhan, jota ei voi muilla tavoin saavuttaa. En koe islamia ahdistavana ja johonkin pakottavana uskontona vaan se on suuri siunaus, jonka olen Jumalan armosta ottanut vastaan. Islam on maailman ihanin asia eikä totuuden ymmärrettyään voi enää kääntyä takaisin. Ilman uskoani en kokisi elämälläni olevan mitään merkitystä enkä jaksaisi elää niin, turhaan kamppaillen. Kasvaessani islamiin huomaan, että yhä harvemmin mikään asia vaivaa suuttumuksen partaalle ja elämän haasteet tuntuvat voitettavilta. Epätodennäköisistä tilanteista selviäminen antaa valtavasti vahvuutta, ja sitä tarvitaan, mikäli aikoo selvitä hieman erikoisemman valinnan tehneenä.

Pyhä Koraani ja rukousnauha

Kuvan lähde

Kirjoista viisain, Koraani, on ymmärryksen lähde. Sen kieli on kauneinta täydellisyydessään ja sitä kuullessaan, lausuessaan tai lukiessaan ei voi aina pidätellä tunteitaan. Koraani on armo ihmisille, jotka vaeltaisivat pimeydessä ja eläisivät kaaoksessa. Pyhä kirja asettaa standardit, joiden avulla voidaan edistää oikeudenmukaisuutta maailmassa, kunhan ihmiset löytävät itsestään motivaation muuttua ja hyväksyä totuuden. Koraanin ominaisuuksien perusteella on selvää, että se ei ole ihmisen käsialaa. Jakeet käsittelevät ihmeellisiä asioita, jotka saavat ylistämään Jumalan korkeutta ja voimaa. Mikään ei yllä Koraanin tasolle.

Koraanin opetteleminen ulkoa ja samalla sen ymmärtäminen tulee viedä myös käytännön tasolle. Palkkio urakasta on mitä suurin ja Jumalan mielihyvän vuoksi todellakin tavoittelemisen arvoinen. Aikomus on tässäkin suhteessa tärkein. Koraanista lyötyy ratkaisu moniin elämän kysymyksiin, sillä rukoilun lisäksi se on yhteys Jumalan ja ihmisen välillä. Se antaa lohtua vaikeina hetkinä ja muistuttaa tehtävästämme tässä maailmassa. Mikä muu kirja on liikuttanut 1,6 miljardia ihmistä samanaikaisesti?

"Muhammad (Jumala kunnioittakoon häntä ja antakoon hänelle rauhan)"

Kuvan lähde

Jumala lähetti Muhammadin vahvistamaan edellisten lähettiläiden ja profeettojen viestit. Muun muassa Aabraham, Mooses ja Jeesus olivat välittäneet samaa ilmoitusta, mutta Jumala soi, että Muhammad on viimeinen profeetta, jota oikeamieliset seuraavat kaikesta huolimatta. Viimeisen profeetan elämä on esimerkki koko ihmiskunnalle siitä, mihin olisi tavoissaan pyrittävä. Sunna on välttämätön voidaksemme käytännössä toimia niin kuin on suotavaa.

Profeetta Muhammad oli pioneeri, kun arabit elivät niin kutsuttua tietämättömyyden aikaa. Toisten oli vaikea hyväksyä hänen vallankumouksellisia ajatuksia esimerkiksi naisten oikeuksista. Jumalan viestintuojana hän julisti, että naisilta on kysyttävä lupa avioliittoon, että naisilla on oikeus avioeroon ja perimiseen, että nainen on lain edessä tasavertainen ihminen ja yksilö ja että naisilla on oikeus kouluttautua ja tehdä työtä omien mielenkiintojensa ja kykyjensä perusteella. Tietämättömyyden aikana naiset olivat joko isänsä tai miehensä omistuksessa. Naisia ei kohdeltu ihmisinä eikä heillä ollut varsinaisia mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä. Muhammad oli feministi ja liberaali. Hän oli naimisissa niin kauppiaan, sotilaan, nahkurin kuin imaamin kanssa.

Tavoissaan ja käytöksessään Muhammad oli kärsivällinen pyrkien rauhaan ja sovintoon. Hän vihasi väkivaltaa eikä satuttanut muita sanoillaan tai fyysisesti. Hän oli nöyrä ja rakastava mies, jonka luonne hämmästytti monia - ja hämmästyttää edelleen. Hänen sydämensä oli pehmeä ja hän pyysi anteeksiantoa myös vihamiehilleen vain heidän itsensä vuoksi. Kuinka muka voisin luopua islamista, kun Muhammad on osoittanut sen olevan jotain niin äärimmäisen hyvää?

"Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen"

Kuvan lähde

Aloitan päiväni Jumalan, Armelian Armahtajan nimeen ja kiitän uudesta päivästä. Kuolemansa hetkeä ei kukaan voi ennustaa. Edellispäivästä viisastuneena pyydän apua pysyäkseni loitolla pienistä synneistä, jotka kasaantuessaan voivat johtaa suurempiin synteihin. Kadun vääriä tekojani muita ihmisiä kohtaan ja pyrin toimimaan seuraavalla kerralla vastaavassa tilanteessa paremmin. Ihmisten keskuudessa muistan, että edustan islamia ja kuinka sen tulisi vaikuttaa käytökseeni. En halua olla mukana tilanteissa, jotka saavat sydämeni tukahtumaan. Panettelu ja juoruaminen ovat varsin yleisiä kaikkialla, mutta niihin osallistuminen ei ole millään tavalla oikeudenmukaista. Tunnen Jumalan läsnäolon voimakkaana ja haluan puolustaa heikompia kaikesta huolimatta.

Rukoukset epäilemättä rytmittävät päivääni jonkin verran, mutta niiden suorittaminen ei ole lopulta kuormittavaa. Suomessa on kuitenkin itse huolehdittava ja otettava enemmän vastuuta siitä, että rukoukset tulee suoritettua ajallaan. Rukoileminen on itselleni erittäin tärkeää, sillä se on osoitus uskosta. Olen pelännyt mitä kompromisseja joutuisin tekemään työelämässä, mutta työnantajat ovat olleet ymmärtäväisiä ja joustavia. He eivät ole nähneet uskontoani työtä rajoittavana tai haittaavana tekijänä. Sairaanhoitajan työssä positiivinen asenne on tärkeä ja sen avulla olen voittanut potilaiden luottamuksen huolimatta ulkoisesta erilaisuudestani, jonka he ensimmäiseksi huomaavat ennen kuin ehdin avaamaan suutani. Ymmärrän, että ihmiset voivat suhtautua islamiin negatiivisesti, mutta osaan olla välittämättä loukkauksista. Olen tyytyväinen, kun potilas kertoo suoraan, että teen työtäni hyvin, koska tällöin hän on huomannut, että olen lopulta aivan tavallinen ihminen.

Olin työvuorossa eräässä hoivakodissa. Keräsin astioita pöydistä päivällisen jälkeen. Väistäessäni jotain estettä tein tanssahtavan liikkeen ja yksi pöydässä istuneista mummoista kysyi: "Aloitko tanssimaan balettia?" Naurahdin ja menin takaisin keittiöön lautaspinon kanssa. Käännettyäni selkäni sama mummo sanoi muille: "Ainakaan hän ei ole yhtä kaavoihin kangistunut kuin muut uskovaiset." Kysyin hymyillen: "Niinkö?" Hän ihmetteli hetken aikaa, mutta hoivakodin väki on oppinut, että olen varsin huumorintajuinen ja rento hoitaja, jolle voi puhua mistä vain ja jolta voi kysyä mitä vain. Ja muutoksen huomaaminen heidän suhtautumisessaan on sydäntäni lämmittävää.

Eräs potilas julisti kärkkäästi olevansa ateisti, minkä olin jo huomannut hänen kirjavalikoimansa perusteella. Naureskellen hän epäili minua nunnaksi, mistä en kuitenkaan loukannut mieltäni, lähinnä naureskelin hänen kanssaan. Olin yllättynyt hänen pyytäessä tätä virhearviointia ja pilkallista nimittelyä anteeksi; hänet on totuttu näkemään hyvin kiivaana ja ärtyneenä miehenä. Hän kysyi mitä uskontoa edustan ja koska luulin hänen olevan perillä tyypillisestä käsityksestä vitsailin hieman liioitellen väärinkäsityksiä islamista - murtaakseni jäätä. Hänen halustaan keskustelimme muutaman kerran syvällisesti, sillä hänellä oli kysymyksiä suhtautumisestani tiettyihin asioihin uskontoni edustajana. Vanha mies ja nuori nainen ja silti joka kerta hän jäi aivan sanattomaksi, mikä oli hänen mielestään harvinaista. Tietyt terveyteen ja toimintakykyyn liittyvät seikat vaivasivat hänen mieltään ja saivat hänet turhautumaan ja näyttämään kiukkunsa hoitajia kohtaan. Pyrin osoittamaan hänelle jotain vaihtoehtoista islamin maailmasta ja luulen, että jokin on kolahtanut.

Elämäni muutokset ovat olleet melko pieniä kokonaisuudessaan. Pukeutuminen ja rukoilu ovat kaksi suurinta eroavaisuutta verrattuna entiseen, mutta niistäkään ei ole vaivaa. Arkeeni sisältyy tapoja, jotka saattavat vaikuttaa hupsuilta, mutta ne sulautuvat niin mutkattomasti kaikkeen, että niitä ei varsinaisesti tarvitse ajatella eivätkä ulkopuoliset niitä välttämättä edes huomaa. Ja kyllä, teen myös virheitä, mutta on ollut pakko oppia elämään epätäydellisyyden kanssa niin, että ei joudu aina piiskaamaan itseään. Täytyy yrittää parhaansa, mutta ei vaatia itseltään liikoja. Elämäntapani saattaa maallisesta näkökulmasta näyttää turhanpäiväiseltä ja ahdistavalta, mutta sitä se ei kuitenkaan kokemuksissani ole. On opittava tuntemaan ja avattava itsensä. Alistuminen on negatiivista vain, jos ei nähdä pintaa syvemmälle. Islam vie sydämen mukanaan ja antaa parhaimman mahdollisimman elämän, kun vain yrittää. Päivääkään en vaihtaisi pois, sillä kaikella on syynsä.

Yritän sanoa, että islam on helppo. Täytyy olla armollinen ja antaa itselleen aikaa. Muutokset eivät tapahdu hetkessä. On vaikeita hetkiä, mutta niistäkin lopulta selviää. Omat kamppailut vahvistavat lopulta uutta identiteettiä ja maailma on helpompi kohdata. 

Hyvät ei-muslimit, ottakaa huomioon, että suomalaiset islamiin palanneet saattavat uuden elämänsä alkuvaiheilla olla erittäin herkkiä negatiivisille asenteille. Olkaa ystävällisiä ja kuulkaa ihmistä itseään oikeudenmukaisuuden nimissä. Mekin haluamme vain olla osana yhteiskuntaa tekemällä töitä ja osallistumalla kaikin mahdollisin tavoin yksilöllisten kiinnostustemme pohjalta. Arvostamme joustavuutta ja olemme kiitollisia siitä. Joskus unohdamme osoittaa arvostuksemme. Nämä asiat ovat uusia niin meille kuin teille, mutta toivomme, että dialogi johtaa yhteisymmärrykseen ja ratkaisuihin.

Vaimoutta ja äiteyttä korostetaan

بسم الله الرحمن الرحيم

Aloitan Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen

Naisen vaihtoehdot islamissa eivät ole rajoittuneet vaimona ja äitinä toimimiseen. Teksti on suunnattu lähinnä muslimeille, mutta muutkin voivat saada siitä ennakkoluuloja rikkovan käsityksen. Toivottavasti teksti saa pohtimaan asioita.

Vaimous ja äitiys eivät ole ainoat tiet Paratiisiin 

Maryam Amir-Ebrahimi
7.10.2011 

”Miksi olet valinnut sen pääaineeksesi?” kysyin eräältä siskolta yliopistolla. Hän huokaisi ja sanoi: ”Ollakseni rehellinen, haluan vain mennä naimisiin. En oikeastaan välitä siitä, mitä opiskelen nyt. Odotan vain naimisiinmenoa, jotta voisin olla vaimo ja äiti.” 

Hienoa, että hän haluaa olla vaimo ja äiti, mutta miksi hän antaisi elämänsä odottaa? Miksi taitava, intohimoinen nuori nainen loisi esteitä itsensä kehittämiselle ja kyvylleen olla sosiaalisesti luova, kun hänellä ei vielä ole vaimouden tai äitiyden velvollisuuksia? Vaimona ja äitinä oleminen ovat suuria siunauksia, mutta ennen kuin ne todella tapahtuvat, miksi luopua todellisista mahdollisuuksista odottaen avioliiton tulevan – tai jos se tulisi? Minun ei tarvinnut paljoa etsiä löytääkseni sen.

”Olen jo 26-vuotias”, toinen sisko suri. ”Olen vanhentunut. Vanhempani ovat tulossa hulluksi. He luulevat, että en koskaan pääse naimisiin ja painostavat minua sen takia joka päivä. Äitini ystävät soittelevat hänelle ja kertovat hänelle, että en nuorene. Hän itkee sen vuoksi ja sanoo, että hänestä ei koskaan tule isoäitiä. Ei sillä ettenkö haluaisi naimisiin; olen ollut valmis jo kandiajoilta! En vain löydä oikeaa miestä”, hän valitti. 

Miksi emme yhteisönä samalla tavalla painosta naisia rohkaistaksemme heitä jatkamaan islamin tiedon kartuttamista? Korkeakouluopintoja? Tekemään tavoitteita, jotka auttavat heitä tulevaisuudessa perhe-elämässä, jos sellainen on tarkoitettu heille? Ehkä siksi, että meillä on pakkomielle siitä, että naisten täytyy mennä naimisiin ja tulla äideiksi ja jos he eivät tee niin, he eivät ole saavuttaneet todellista menestystä. 

Me kaikki tiedämme vaimouden ja äitiyden kunnioitettavan ja vahvan aseman islamissa. Me kaikki tiedämme, että avioliitto täydentää puolet uskosta (diin) ja että profeetta Muhammad ﷺ (rauha olkoon hänen yllään) on kertonut meille äidistä: ”(...) Paratiisi on hänen jalkojensa juuressa.” 

Mutta naimisiinmeno ja äidiksi tuleminen eivät ole ainoita tapoja päästä Paratiisiin. Eikä jokainen aikuinen nainen ole vaimo ja/tai äiti, eikä koskaan tule olemaan. Joistakin naisista tulee lopulta vaimo ja/tai äiti, jos Allah subhaanahu wa ta’ala (ylistetty olkoon Hän) siunaa heitä sellaisella, mutta toisia Allah (subhaanahu wa ta’ala) on siunannut toisenlaisilla mahdollisuuksilla. 

Allah (subhaanahu wa ta’ala) ei luonut naista vaimouden tai äitiyden takia. Nämä eivät ole ensimmäisiä eivätkä viimeisiä tavoitteitamme. Luomisemme tarkoitus on täyttää ensimmäinen ja kaikista tärkein roolimme – olla Hänen ORJANSA, kuten Hän kertoo suurassa adh-Dhaariyaat (Pölyä nostattavien luku): ”Olen luonut henkiolennot ja ihmiset palvomaan vain Itseäni.” 

Palvominen voi olla niin monenlaista. Kotirouvuus (siis koti-insinööri!) voi olla palvonnan muoto. Kotiäitiys voi olla palvonnan muoto. Se, että vaimo ja äiti käy töissä, voi olla palvonnan muoto. Se, että on naimaton naisopiskelija, voi olla palvonnan muoto. Se, että on eronnut naislääkäri, naisjournalisti, islamin oppinut, elokuvaohjaaja, sokerileipuri, opettaja, eläinlääkäri, insinööri, personal trainer, asianajaja, taiteilija, hoitaja, Koraanin opettaja, psykologi, farmaseutti tai kampaaja, voi olla palvonnan muoto. Se, että on vain mahtava tytär tai asuntojen korjaaja, voi olla palvonnan muoto. Voimme palvoa Allahia (subhaanahu wa ta’ala) monin eri tavoin kunhan aikomuksemme on vilpitön ja toimimme Hänen asettamien linjausten mukaisesti. 

Valitettavasti tämä ei kuitenkaan ole viesti, jota yhteisömme lähettää naimattomille siskoille – sekä niille, jotka eivät ole koskaan olleet naimisissa että niille, jotka ovat eronneet. Keskustellessani monien naisten kanssa ja kysyessäni kuinka he haluavat vaikuttaa yhteiskuntaan ja kuinka he haluavat käyttää aikaansa ja kykyjään, osa heistä vastaa, että heillä ei ole aavistustakaan ja että he vain käyvät koulussa tai töissä odottaen muslimiprinssiä mukaan kuvioihin tullakseen vanhemmiksi. 

Muslimiprinssi ei kuitenkaan tule nopeasti tai helpolla monille upeille, kelvollisille musliminaisille. Jotkut ovat löytäneet hänet, mutta hän tai suhde osoittautui harmonisen sijaan vihamieliseksi. Sinkku ja aikaisemmin naimaton tai eronnut – erittäin kyvykkäät ja älykkäät musliminaiset joutuvat jatkuvasti kestämään sen, kun heiltä kysytään: ”Milloin olet oikein menossa naimisiin? Et nuorru enää. On vaikeampaa hankkia lapsia, kun olet vanhempi.” 

Se määrä kyyneleitä, kipua, stressiä, vihaa ja turhautumista, joiden kanssa nämä upeat naiset kamppailevat jatkuvasti avioliittoon (etenkin kun monet haluavat, mutta eivät vain löydä oikeaa ihmistä!) ja lasten saantiin liittyvän sosiaalisen painostuksen takia ei saa oikeutusta uskonnostamme. 

Islam antoi naisille mahdollisuuden oppineisuuteen. Historiamme on täynnä naisia, jotka ovat omistaneet elämänsä opettaakseen islamilaisia tieteitä. Oletko koskaan kuullut Fatima Sa’d al-Khayrista? Hän oli oppinut, joka syntyi noin vuonna 522. Hänen isänsä Sa’d al-Khayr oli myös oppinut. Hän opetti useita kursseja ja oli “erityisen tarkka siitä, että [hänen tyttärensä] osallistuvat hadiithluennoille, matkustaen heidän kanssaan pitkiä matkoja ja useasti eri opettajien luo. Hän myös itse opetti heille.” Fatima opiskeli aikansa johtavan kertojan kanssa at-Tabaranin teoksia. Tiedätkö kuka tämä johtava kertoja oli? Hänen nimensä ei ollut Abuu jotain (jonkun isä, viitaten siihen, että hän olisi ollut mies). Johtava oppinut Fatiman aikana oli nainen. Hänen nimensä oli Fatima al-Juzadniyya ja hän oli oppinut, jonka alaisuudessa niin miehet kuin naiset opiskelivat, koska siihen aikaan hän oli parhain ja tiesi eniten joistakin klassisista teksteistä. Fatima Sa’d al-Khayr meni lopulta naimisiin ja muutti Damaskoksen kautta Kairoon jatkaen opettamista. Monet oppineet matkustivat eritoten hänen kaupunkiinsa opiskellakseen hänen alaisuudessaan. 

Fatima varttui perheessä, joka arvosti naisen koulutusta ja tietämystä niin paljon, että hänen isänsä varmisti, että hän opiskelee oppineiden kanssa pienestä pitäen. Ennen avioliittoa hanta ei käsketty istuskelemaan ja olemaan passiivinen yhteisössään siinä pelossa, että miehet pitäisivät kouluttautunutta naista epämiellyttävänä tai pelottavana eivätkä menisi hänen kanssaan naimisiin. Hän ei opiskellut vain mitä sattuu, koska lopettaisi mentyään naimisiin. Hän tavoitteli oppineisuutta ja Allah (subhaanahu wa ta’ala) siunasi häntä aviomiehellä, joka oli hänen tasollaan, joka ymmärsi hänen pätevyytensä ja tarmokkuutensa ja joka tuki häntä hänen pyrkimyksissään jatkaa tämän uskonnon opettamista jopa avioliiton jälken. Hän jätti jälkeensä perinnön, josta emme mitä todennäköisimmin ole koskaan kuulleetkaan, koska kuulemme harvoin yli 8000 naisoppineesta, jotka ovat osa historiaamme. 

Miksi emme koskaan kuule Fatimah Sa’d al-Khayrista ja tuhansista hänen kaltaisistaan naisoppineista? Luulen, että yksi syy tähän – ja tämä on vain henkilökohtainen teoria – on, että yhteisönä olemme niin keskittyneitä valmistelemaan naisiamme olemaan vaimoja ja äitejä, että unohdamme sen tosiasian, että nämä eivät edes ole ensisijaisia roolejamme.
Ensisijainen roolimme on Allahin (subhaanahu wa ta’ala) palveleminen. Meidän täytyy käyttää sitä, mitä Hän on antanut meille, senhetkiset keinomme, palvoaksemme Häntä parhailla mahdollisilla tavoilla. 

Islamin historia on täynnä esimerkkejä naisista, jotka olivat vaimoja ja äitejä, jotka keskittyivät täysin tehtäviinsä vaimona ja/tai äitinä ja kasvattivat imaami Ahmedin rahimahullaah (olkoon Jumala armelias hänelle) kaltaisia ihmisiä. Otamme nämä esimerkit yhteisönä ja toistamme tällaisten uskomattomien naisten jalon aseman. 

Mutta meillä on esimerkkejä myös ihmisistä, jotka eivät olleet vain vaimoja ja jotka eivät olleet vain äitejä, vaan he olivat molempia, vain toista tai ei kumpaakaan ja jotka silti pystyivät hyödyntämään intohimoaan, lahjakkuuksia ja taitoja, joilla Allah (subhaanahu wa ta’ala) oli siunannut heitä, jotta he voisivat palvoa Häntä palvelemalla Hänen luomakuntaansa, kutsumalla Hänen luomakuntaansa takaisin Hänen diiniinsä ja jättämällä tuleville sukupolville perinnön. Jotkut näistä naisista olivat vaimoja ja äitejä ja omistivat elämänsä keskittymällä täysin perheeseensä ja jotkut heistä jatkoivat laajemman yhteiskunnan palvelemista. 

Sheikki Mohammad Akram Nadwi mainitsee hadiithien naisoppineiden sanakirjan al-Muhadithaat esittelyosiossa: "Yhdenkään [8000 naisoppineesta] ei ole kerrottu pitäneen perhe-elämää alempiarvoisena, laiminlyöneen tehtäviään, pitäneen naisena olemista epämieluisana tai alempiarvoisena suhteessa miehenä olemiseen tai ajatelleen, että kykyjensä ja mahdollisuuksiensa takia hänellä ei ole velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan perhe-elämän ulkopuolella."

Historiamme naisoppineet keskittyivät olemaan perheen naisia, kun heillä oli perhe, jota kohtaan heillä oli velvollisuuksia ja kyetessään heillä oli myös tavoitteita ja päämääriä vaimouden ja äitiyden lisäksi. Entä joku, joka ei ole vielä naimisissa? Monet sinkkunaiset käyttävät kaiken aikansa keskittyäkseen kehittämään taitojaan ja kykyjään antaakseen takaisin ummalle (yhteisölle) ja yhteiskunnalle. He rakastavat Allahin (subhaanahu wa ta’ala) palvomista käyttämällä kykyjään hyödyksi. Ehkä me kaikki voimme oppia jotain heidän esimerkistään. 

Jumala viisaudessaan on luonut jokaisesta meistä erilaisen ja erilaisiin oloihin. Jotkut tunnistavat tämän, rakastavat jokaista vaihetta, jossa ovat ja kehittävät kykyjään parhaansa mukaan. Käyttäkäämme mekin Jumalan meille antamaa aikaa ja kykyjä maksimoidaksemme Hänen palvomistaan ja tehdäksemme töitä parantaaksemme yhteiskuntaa ja koko ihmiskuntaa. Jos vaimous tai äiteys kuuluvat prosessiin, ainakin käytimme kaikkia kykyjämme palvoa Häntä ennen niitä ja voimme jatkaa ennen avioliittoa saamamme koulutuksen ja kestävyyden käyttämistä palvoaksemme Häntä erinomaisesti myös vaimona tai äitinä. 

Jos vanhemmat, perheet ja yhteisöt painostavat naisia menemään naimisiin ja saamaan lapsia: Olkaa kiitollisia, että Allah (subhaanahu wa ta’ala) on siunannut teitä tyttärillä, jotka ovat naimisissa tai naimattomia, sillä profeetta Muhammad ﷺ sanoi: ”Älkää olko vastahakoisia tyttäriänne kohtaan, sillä he ovat arvokkaita aarteita, jotka lohduttavat sydäntä.” Painostamme siskojamme enemmän kuin he kykenevät tunteellisesti ja henkisesti käsittelemään. Antakaamme heille tilaa, antakaamme heidän löytää itsensä ja perustaa suhteensa Allahiin (subhaanahu wa ta’ala). 

Allah (subhaanahu wa ta’ala) loi meidät palvomaan Häntä. Tämä on meidän ensimmäinen roolimme. Tehkäämme nyt osamme ja selvittäkäämme kuinka voimme parhaiten täyttää tarkoituksen, jonka vuoksi meidät on luotu.

Lähde: SuhaibWebb.com

Jostain syystä alkuperäistä tekstiä on muokattu enkä enää päässyt käsiksi siihen. Siinä esiintyi lisäksi muun muassa seuraava katkelma, jonka aikanaan otin talteen:

Kuka oli Aisha? Oliko hän äiti? Hän ei koskaan ollut äiti. Hän oli oppinut. Hänellä oli paljon tietämystä lääketieteestä. Hän oli armeijan päällikkö. Hän oli johtaja, kouluttaja ja Allahin (subhaanahu wa ta'ala) harras palvoja. Hänen ei tiedetty olleen hyvä kokkaamaan - vaikka hän oli Jumalan viimeisen profeetan vaimo! Onko profeetta [Muhammad] ﷺ moittinut häntä tämän takia? Hän rakasti [Aishaa] ja koulutti häntä oppineisuuteen.

Nyrkin ja hellan välissä

بسم الله الرحمن الرحيم

Aloitan Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen

Muslimimiehiä syytetään todella järkyttävistä teoista suhteessa naisiin. Olkoon kyseessä vaimo, tytär, sisko tai vieras nainen, kukaan ei ole turvassa ylisuojelevalta ja kostonhimoiselta kiihkoilijalta, joka ei pelkää käyttää väkivaltaa saadakseen haluamansa. Tämä kuvaus muslimimiehestä on tietenkin totta, koska lehdessä luki niin - eikä vain kerran vaan kammottavan brutaalit tarinat toistuvat yhä uudelleen ja uudelleen. Happohyökkäykset ja elävältä polttamiset, joukkoraiskaukset ja pedofilia sekä kunniamurhat nousevat esille uutisista, joissa tekijän mainitaan poikkeuksetta olevan muslimi. Muussa tapauksessa, kun kyseessä on esimerkiksi "aivan tavallinen suomalainen", teosta ei syytetä uskontoa ja muita sen seuraajia vaan vain rikollista, yksilöä.

(En edes aloita aiheesta väkivaltaan sortuneen, mutta alkoholin vaikutuksen alaisena toimineen puolustaminen - tai jos aihe kuitenkin kiinnostaa, sitä sivutaan artikkelissa Aivan tavallinen perhe.)

Ei siis liene ihme, jos median tarjonnan pohjalta syntyy mielikuva, että islam on paha. Olen yrittänyt ymmärtää mitä on tapahtunut periaatteille lähdekriittisyydestä. Ei riitä, että perustelen uskoani sen autenttisina pitämien lähteiden, Koraanin ja sunnan, avulla. Jotkut takertuvat sensaatiolehtien ja muun median uutisointiin, joka on äärimmäisessä ristiriidassa islamin opetusten kanssa. Lisäksi he ovat valitettavasti sitä mieltä, että heidän kantansa täytyy olla absoluuttisen oikea. Mutta ennen kaikkea, miksi minun sanaani ei uskota?

Meillä ihmisillä on rajallinen kapasiteetti, joten emme voi ajatella olevamme viisaampia kuin Luojamme. Hän neuvoo: "Ehkä vihaatte jotakin, joka on teille hyväksi tai rakastatte jotakin, joka on vahingollista teille. Ja Jumala tietää, mutta te ette tiedä" (2:216). Kuten olen aikaisemmin maininnut ja kuten varmaan jossain määrin tiedetään, islam tarkoittaa alistumista yhdelle Jumalalle. Jos todella ymmärtää tämän ajatuksen merkityksen, käsittää myös sen, että islam ei voi muuttua. Niin terroristit kuin uskontoa ja sen oppeja modernisoimaan pyrkivät muslimit ovat unohtaneet tehtävänsä ja ajautuvat täten harhateille. Uudistaessaan uskoon liittyviä asioita ja uskoessaan niihin, he eivät ole enää muslimeja sanan merkityksessä. Mitä on usko, jos ei voi uskoa niin kuin se on?

Uskontona islam on täydellinen eikä muslimien teot voi horjuttaa tai musertaa sitä millään tavalla. Inhimillisyytensä vuoksi ihminen on päinvastoin epätäydellinen ja altis monille virheille tietämättömyyttään tai ylpeytensä vuoksi. Viimeisen vuosikymmenen aikana terrorismin määrä on tuntunut lisääntyneen maailmanlaajuisesti. Tekijät ovat usein olleet väitetysti muslimeja. Minua on lähestetty ja käsketty pyytämään anteeksi sitä, että viattomia ihmisiä on kuollut, koska me muslimit emme siedä "vääräuskoisia". Olen kysynyt heiltä kuinka voisin pyytää anteeksi, kun en millään tapaa ole vastuussa toisen ihmisen teoista. Muslimina en kannata sitä, että Eeva olisi jättänyt jälkeensä perisynnin, josta koko ihmiskunta joutuu maksamaan tai että Jeesus olisi kuollut ristillä syntiemme vuoksi. Vastasin heille tuomitsevani täydellisesti teot, joita on jostain syystä tehty islamin nimeen. Toimivaltani ei riitä tarkastelemaan toisen ihmisen sydäntä kertoakseni oliko tämä todella muslimi vai miksi hän syyllistyi muiden ihmisten murhaamiseen.

Olen havainnut, että vieras pelottaa suomalaisia, mutta vielä enemmän Eurooppaa. Jokseenkin ymmärrän kieltämään pyrkivien lakien taustalla olevia syitä. En kuitenkaan voi hyväksyä sitä, että toisia pakotetaan toimimaan vastoin arvojaan. Islamin arvojen toteutuminen ei aiheuta muille haittaa. Mitä pahaa siinä on, että nainen yrittää suojella itseään ja yhteiskuntaa pukeutumalla säädyllisesti? Miksi musliminainen nähdään alistettuna, mutta nunnaa arvostetaan Jumalalle omistautuneena? Vaikka en olekaan samaa mieltä niqabin valinneiden siskojen kanssa, puolustan heidän uskonnonvapauttaan. Ei ole oikein, että yhteiskunta alistaa naisen jäämään kotinsa vangiksi uskontonsa takia. Toisaalta niqabiin pukeutuvat siskot ovat hyvin marginaalinen ryhmä esimerkiksi Ranskassa ja toimenpiteisiin ryhtyminen kiellon virallistamiseksi tuntuu olevan kovin teatraalista ja turhaa. Eurooppalaisten pelko näkyy myös siinä, että moskeijoiden rakentaminen ja minareetit halutaan kieltää lailla. Samalla useat kantaväestön ihmiset löytävät islamin ja muslimien määrä kasvaa kaikin tavoin. Saada nähdä kuinka lopulta käy; voittaako rauha vastustuksen? Miksi rinnakkaiseloa yritetään vältellä?

Olisin minäkin peloissani, jos käsittäisin alussa mainitsemieni väkivaltaisten tekojen olevan islamin todellisuutta ja arkipäivää. En väitä, etteivätkö muslimit olisivat syyllistyneet vastaaviin tekoihin, mutta en voi hyväksyä sitä, että islamia tai muita muslimeja syytetään perusteetta. Kulttuurin negatiivinen vaikutus voi olla voimakas niin kutsuttuihin syntymuslimeihin, koska he eivät välttämättä ole oppineet erottamaan islamia kulttuuristaan. Moni luopuu "islamista" siksi, että luulee tiettyjen pahojen asioiden kuuluvan islamin opetuksiin. Tällaisessa tapauksessa ei voida kuitenkaan puhua tuomioista. Ratkaisuna näkisin, että esimerkiksi muslimimaahanmuuttajille opetettaisiin tarpeen mukaan islamia ilman kulttuurisidonnaisuutta. Käännynnäisen tie islamiin on luultavimmin pitänyt sisällään kyseenalaistamista ja järjenkäyttöä loogisen kokonaisuuden hahmottamiseksi. En usko, että järkevä ihminen ryntäisi kiihkolla uskontoon, josta vallalla oleva propagandistinen mielikuva on äärimmäisen synkkä. Kiihko ei kestä eikä se - ainakaan välttämättä - tarkoita todellista ja vilpitöntä uskoa vaan keskittyy hyvin paljon ulkoiseen.

Ash-Shafi'ii valitti heikosta muististaan opettajalleen ja Wakii' ibn al-Jarrah vastasi: "Tiedä, että tietämys on valoa eikä Jumala suo valoaan tottelemattomille."

***

Alussa ihminen oli melkein alasti ja hänen älykkyytensä alkoi kehittyä, kun hän alkoi käyttää vaatteita. Mitä olen tänään ja kuinka pukeudun on korkein ihmisen saavuttama ajatusten taso ja sivilisaatio eikä tämä ole taantumuksellista. Vaatteiden riisuminen vie takaisin vanhaan aikaan.

—Tawakkul Karmaan, 

Nobelin rauhanpalkinnon vastaanottaja vuonna 2011 

Ainakin historiallisesti tarkasteltuna naisten asema on ollut useimmissa kulttuureissa huono tai erittäin huono. Naisia on alistettu eri tavoin, koska heidän ei ole ajateltu olevan edes ihmisiä. Niin yllättävältä kuin tämä saattaakin kuulostaa, islam tuli muuttamaan kaiken lopullisesti. Harmillista vain, että muslimeina osoitamme usein huonoa esimerkkiä muille, sillä emme seuraa profeetta Muhammadin sunnaa tarpeeksi.

Seuraavan tekstin otsikko on Naisen vika! ja kirjoittaja kertoo suhtautumisesta naisiin niin sanotulla tietämättömyyden kaudella (jahiliyya) ja kuinka Jumala suhtautui naisten alistamiseen antaessaan mainitut jakeet profeetta Muhammadille.

Miehet eivät voi kumota Allahin naisille antamia oikeuksia ja on musliminaisen oma vika, jos hän antaa miehensä viedä nämä oikeudet. 

Musliminaisella on muun muassa seuraavat oikeudet avioliitossa: avioliittoon suostuminen, avioero, periminen, siviilioikeudet, laillinen asema (oma identiteetti, nimi jne.), vaatetus sekä koulutus.

Jos musliminainen on koulutettu, häntä ei voi käyttää hyväksi kulttuurin tai heimon asenteiden perusteella ja hän ymmärtää, että islamin seuraaminen perustuu Koraaniin ja sunnaan.

Az-Zumar 39:9

أَمَّنْ هُوَ قَانِتٌ آنَاء اللَّيْلِ سَاجِدًا وَقَائِمًا يَحْذَرُ الْآخِرَةَ وَيَرْجُو رَحْمَةَ رَبِّهِ قُلْ هَلْ يَسْتَوِي الَّذِينَ يَعْلَمُونَ وَالَّذِينَ لَا يَعْلَمُونَ إِنَّمَا يَتَذَكَّرُ أُوْلُوا الْأَلْبَابِ

Amman huwa qaanitun aanaa' al-layli saajidaw wa qaa'imay yahdharul aakhirata wa yarjuu rahmata rabbih? Qul hal yastawilladhiina ya'lamuuna walladhiina laa ya'lamuun? Innamaa yatadhakkaru ulul albaab.

Onko uskoton muka samanveroinen kuin se, joka nöyränä läpi yön vuoroin kumartaa ja vuoroin nousee ylös peläten tuonpuoleisen tuomiota mutta myös toivoen Herransa armoa? Sano: Ovatko tietävä ja tietämätön samanveroisia? Ne, jotka ymmärtävät, ottavat varoituksen vastaan.

An-Nisaa' 4:1

يَا أَيُّهَا النَّاسُ اتَّقُواْ رَبَّكُمُ الَّذِي خَلَقَكُم مِّن نَّفْسٍ وَاحِدَةٍ وَخَلَقَ مِنْهَا زَوْجَهَا وَبَثَّ مِنْهُمَا رِجَالاً كَثِيرًا وَنِسَاء وَاتَّقُواْ اللّهَ الَّذِي تَسَاءلُونَ بِهِ وَالأَرْحَامَ إِنَّ اللّهَ كَانَ عَلَيْكُمْ رَقِيبًا

Yaa ayyuhannaasuttaquu rabbakumulladhii khalaqakum min nafsiw waahidatiw wa khalaqa minhaa zawjahaa wa baththa minhumaa rijaalan kathiiraw wa nisaa'a. Wattaqullaahalladhii tasaa'aluuna bihi wal-arhaam. Innallaaha kaana 'alaykum raqiibaa.

Ihmiset, pelätkää Herraanne, joka loi teidät yhdestä sielusta, jolle Hän loi siitä itsestään parin ja joka lisääntyi lukuisiksi miehiksi ja naisiksi. Pelätkää Jumalaa, jonka kautta kysytte toisistanne älkääkä unohtako verisukulaisuuttanne. Totisesti Jumala vartioi teitä.

Arabipakanat pitivät tytön syntymää siunauksen sijaan kirouksena:

An-Nahl 16:58-59

وَإِذَا بُشِّرَ أَحَدُهُمْ بِالأُنثَى ظَلَّ وَجْهُهُ مُسْوَدًّا وَهُوَ كَظِيمٌ

Wa idhaa bushshira ahaduhum bil-unthaa thalla wajhuhu muswaddaw wa huwa kathiim

Kun jollekulle heistä kerrotaan tyttären syntyneen, hänen kasvonsa synkkenevät ja hän on vihainen.

يَتَوَارَى مِنَ الْقَوْمِ مِن سُوءِ مَا بُشِّرَ بِهِ أَيُمْسِكُهُ عَلَى هُونٍ أَمْ يَدُسُّهُ فِي التُّرَابِ أَلاَ سَاء مَا يَحْكُمُونَ

Yatawaaraa minal qawmi min suu'i maa bushshira bih. Ayumsikuhu 'alaa huunin am yadussuhu fitturaab? Alaa saa' maa yahkumuun!

Hän vetäytyy ihmisten luota harmissaan siitä pahasta, mitä hänelle on kerrottu. Pitäisikö hän lapsen häveten vai hautaisiko sen maahan? Onpa heidän ymmärryksensä samennut!

An-Nisaa' 4:19

يَا أَيُّهَا الَّذِينَ آمَنُواْ لاَ يَحِلُّ لَكُمْ أَن تَرِثُواْ النِّسَاء كَرْهًا وَلاَ تَعْضُلُوهُنَّ لِتَذْهَبُواْ بِبَعْضِ مَا آتَيْتُمُوهُنَّ إِلاَّ أَن يَأْتِينَ بِفَاحِشَةٍ مُّبَيِّنَةٍ وَعَاشِرُوهُنَّ بِالْمَعْرُوفِ فَإِن كَرِهْتُمُوهُنَّ فَعَسَى أَن تَكْرَهُواْ شَيْئًا وَيَجْعَلَ اللّهُ فِيهِ خَيْرًا كَثِيرًا

Yaa ayyuhalladhiina aamanuu laa yahillu lakum an tarithun nisaa'a karhaa. Wa laa ta'dhuluuhunna litadhhabuu biba'dhi maa aataytumuuhunna illaa ay yatiina bifaahishatim mubayyinah. Wa 'aashiruuhunna bil ma'ruuf. Fa-in karihtumuuhunna fa'asaa an takrahuu shayaw wayaj'alallaahu fiihi khayran kathiiraa.

Uskovaiset, te ette saa periä naisia vastoin heidän tahtoaan. Älkää estäkö vaimoanne saadaksenne osan siitä, mitä olette hänelle antaneet, paitsi jos hän on selvästi ollut uskoton. Kohdelkaa vaimoanne hyvin. Vaikka inhoaisittekin häntä, kenties inhoatte jotakin, johon Jumala on asettanut paljon hyvää. 

Oikeus käydä moskeijalla

Sahiih Bukhaari vol. 7, kirja 62, nro 165

Salimin isä kertoi:

Profeetta sanoi: "Jos vaimo pyytää lupaa mennä moskeijalle, häntä ei saa kieltää menemästä." 

Miksi miehet estävät naisia ajamasta vaikka ajamista ei ole kielletty Koraanissa tai sunnassa? 

Sahiih Bukhaari vol. 7, kirja 62, nro 19:

Abu Huraira kertoi:

Profeetta sanoi: "Parhaat naiset ovat kamelilla ratsastavia ja oikeamielisiä quraish-heimon keskuudessa. He ovat hyväntahtoisimpia lapsilleen näiden lapsuudessa ja huolellisimpia miehensä omaisuudesta."

Monet kouluttautuneet musliminaiset tekevät sen virheen, että he hyväksyvät lännen intellektuellin näkemyksen naisten oikeuksista (feminismi) eivätkä ymmärrä, että he voivat olla edistyneitä ja koulutettuja hylkäämättä hijaabia sekä Koraanin ja sunnan soveltamista.

Lähde: IB:n sabr

Jumala antoi naisille kaikki oikeudet ja tasa-arvoisen asema suhteessa miehiin. On vain ihmisestä kiinni alistuuko Jumalalle noudattaakseen näitä arvoja ja edistääkseen hyvyyttä yhteiskunnassa. En voi sanoa, että "länsimaiset" naiset olisivat saavuttaneet islamin määräämää tasa-arvoa. Yhteiskuntamme on sokea tai ongelmia yritetään ratkaista tuloksettomin keinoin. Islamin noudattaminen ei ole vanhanaikaista vaan ihmiselle luontaista - eikä tällä pidä ymmärtää, että nainen kuuluu takaisin nyrkin ja hellan väliin. Luopuessaan miesten ja yhteiskunnan jatkuvasta miellyttämisestä, josta vääjäämättä muodostuu ahdistava noidankehä, voi löytää vapauden tehdä ja olla mitä vain. Jumala takaa jokaiselle oikeuden itseensä ja antaa vain yksinomaan Hänelle alistuville mielenrauhan. Tässä maailmassa yksikään tunne ei voi päihittää mielenrauhaa.

Tämän tekstin tarkoituksena oli osoittaa väkivallan mielettömyys islamin kokonaisuudessa ja avata musliminaisten maailmaa. En pureudu yksityiskohtaisesti naisten ongelmiin, sillä ensin lienee tarpeen luoda kokonaisvaltainen positiivinen kuva siitä, mitä islam antaa naisille. Lähtisinkö rakentamaan kirjoitusta usein kysyttyjen kysymysten pohjalta vai kertoisinko omasta kokemuksestani? Millä tavalla saisin tekstistäni uskottavan kuvauksen todellisuudesta, jossa minä muslimina elän? Mielipiteet ovat tälläkin tunteita herättävällä osa-alueella juurtuneet syvälle. Toivon lukijan ymmärtävän ja asettavan aikaisemmin oppimansa kyseenalaiseksi tiedoksi sekä haastavan itsensä olemaan avoin uusille ajatuksille. Jos Jumala suo, hiljaa hyvä tulee.

Kunnioitus kunniaan

بسم الله الرحمن الرحيم 

Aloitan Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen

"Koko ihmiskunta on Aatami ja Eeva", profeetta Muhammad sanoi.

Huolimatta siitä, miten minua kohdellaan tai puhutellaan, pyrin aina muistamaan alkuperäni ja tarkoitukseni tässä maailmassa. Oppinut ash-Shafi'ii sanoi osuvasti kiteyttäen: "Järjetön puhuttelee minua häpeällisillä sanoilla, mutta inhoaisin vastata hänelle samalla tavalla. Mitä tietämättömämmäksi hän osoittautuu, sitä kärsivällisemmäksi tulen. Niin kuin suitsuke; mitä enemmän se palaa, sitä enemmän se tuoksuu."

Elämän tarkoituksena on testata kuinka hyvin kykenemme pitämään sielumme (nafs) kurissa. Etenkin nykyään elämme paisuneiden egojen keskellä ja hyvät tavat tuntuvat unohtuvan ylpeyden ja ylimielisyyden ottaessa vallan käyttäytymisestä. Islam tarkoittaa alistumista Jumalalle. Alistuminen on tarpeen menestyäksemme ihmiselle luonnollisella tavalla (emmekä loppujen lopuksi voi paeta Jumalaa). Luovumme itsekeskeisyydestä niin muiden kuin itsemme hyväksi.

Koska uskon, kunnioitan ensisijaisesti ja yli kaiken Jumalaa. Uskon vuoksi minulla on velvollisuus kunnioittaa myös kanssaihmisiäni tavalla, jota en kokenut ennen kuin löysin islamin. Muslimin ei tule asettaa rajoja tai ehtoja toisen kunnioittamiselle. Jokainen voi löytää itsestään hyviä ominaisuuksia ilman Jumalaakin, mutta islam tarjoaa vakaan puolustuksen kaikille oikeille ja hyville arvoille.

Abuu Da'uudin hadiithissa Abuu Muusaa al-Ash'ari kertoo profeetta Muhammadin sanoneen: "Harmaahiuksisen muslimin kunnioittaminen on osa Jumalan kunnioittamista." Vanhempien ihmisten kunnioittaminen ymmärretään vanhoilliseksi ja siten jollakin tapaa tarpeettomaksi tavaksi, ainakin jossain vaiheessa elämää. Itsenäistyttyään tytär tai poika ei halua paljoa muistella vanhempiensa oikeutta häneen; he ovat kasvattaneet meidät, he ovat perhettämme ja vielä joskus he tarvitsevat meitä yhtä lailla kuin me avuttomina lapsina tarvitsimme heitä.

Vanhukset eivät voi hyvin palvelukodeissa. Moni mummo on avautunut kertomaan minulle tunteistaan ja kokemuksistaan. He ovat niitä, joiden järki pelaa, mutta jotka eivät muiden syiden takia pärjää kotona itsenäisesti. Eikä kyseessä välttämättä ole hoidon laatu vaan yksinäisyys ja ero perheestä tai suvusta. Vierailijat eivät ole täysin outo näky. Tehtävänäni ei missään nimessä ole tuomita muiden valintoja. Mikäli hoidosta on jotain valitettavaa, se liittyy hoitajien kiireeseen (tai "kiireeseen"); perushoitotyön jälkeen ei tunnu olevan aikaa kuntouttavaan hoitoon.

Koraanissa Jumala sanoo: "Ja Herrasi on määrännyt, että palvette vain Häntä ja teidän tulee tehdä hyvää vanhemmillenne. Jos toinen tai molemmat heistä elävät vanhaksi, älä halveksi tai soimaa heitä, vaan puhu heille kunnioittavasti" (17:23) ja erään hadiithin mukaan yksi suurimmista synneistä on olla tottelematta vanhempiaan kunhan he eivät kehota toimimaan vastoin islamia. En väitä, että tämä olisi helppoa, mutta petraaminen ei todellakaan ole mahdotonta.

"Paratiisi on äidin jalkojen juuressa". Tällä Muhammad tarkoitti, että äitiään tulee kunnioittaa siitä, mitä hän on tehnyt saattaakseen lapsensa tähän maailmaan ja kasvattaakseen häntä parhaansa mukaan hyvään elämään. Arabiankielinen sana kohtu (rahem) on johdettu sanasta armo (rahma). Lisäksi Muhammadilta kysyttiin kenelle osoittaa eniten hyväntahtoisuutta; hän mainitsi äidin kolme kertaa ja isän neljäntenä.

Usein ajatellaan, että uskovaisten ei tarvitse tai tule kunnioittaa muiden uskontojen edustajia tai uskonnottomia ja että muun väittäminen kuuluu muslimien tapaan valehdella (taqiyya), mitä korostetaan - käsittääkseni tosin hyvin eri merkityksellä - shiialaisuudessa. En lähde analysoimaan tätä aihetta, koska en rehellisesti sanottuna tiedä heistä tai heidän uskomuksistaan mitään. Koraaniin ja sunnaan uskovana ja niihin toimintani perustavana pidän harmonista rinnakkaiseloa ainoana vaihtoehtona. Muslimina uskon islamin olevan oikeamielinen ja suvaitsevainen uskonto, joka on suotu armona ihmiskunnalle. Tämä ei millään tapaa tarkoita sitä, että voisin alistaa muut uskomaan samoin (koska uskonnossa ei ole eikä voi olla pakkoa) tai että saisin tappaa kapinoivat "vääräuskoiset" (koska yhden tappaminen on kuin tappaisi koko ihmiskunnan).

On helppo löytää jakeita ja hadiitheja, jotka ovat näitä islamin periaatteita vastaan - mutta vain jos ei suo mahdollisuutta asiayhteyksille ja kokonaisuuden hahmottamiselle. Kuten toivottavasti onnistun osoittamaan tämän blogin välityksellä, islam on hyvä - kaikille ja kaikkia kohtaan. Ja haluan tähän liittyen vielä korostaa tämän tekstin aloittavaa hadiithiia.

"Totisesti Jumala käskee olemaan oikeudenmukainen, tekemään hyvää ja antamaan sukulaisille. Hän kieltää riettauden, huonon käytöksen ja alistamisen (...)" (16:90)

Naisten kunnioittaminen on kiistanalainen aihe muslimien ja joidenkin ei-muslimien välillä. Tälle aiheelle omistan erillisen postauksen saadakseni käsiteltyä naisten asemaa laajemmin.

Muutakin kuin viisi pilaria

بسم الله الرحمن الرحيم

Aloitan Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen

En yleisesti ottaen halua kerrata ja keskittyä vain sääntöihin. Niistä löytyy varmasti tietoa - ja jos ei löydy tai jos kaipaa selvennystä, otan vastaan ehdotuksia. Haluan kirjoittaa enemmän kokemuksesta ja tunteista, sillä tuskin koskaan lista suorittamisesta vetää ketään puoleensa eikä sellainen auta ymmärtämään muslimin toimintaa. Usko on paljon syvällisempää ja monitahoisempaa kuin se, minkä näkee ulospäin. Vasta tunne rakkaudesta ja halu löytää itselleen mielenrauha ovat tarpeeksi voimakkaita vetämään ihmisen Jumalan puoleen, antautumaan menestykselle ja onnelle. On totta, että islam tarkoittaa alistumista ja muslimi alistunutta. Mutta mikäli ilmiöiden tarkastelu rajoittuu vain siihen, minkä voi silmin nähdä, on ymmärrettävää, että alistumisen käsittää olevan jotain negatiivista.

Uskontunnustus
Uskontunnustus on ensimmäinen viidestä pilarista. Islamiin palaava henkilö yksinkertaisesti tunnustaa sisimmässään tai julkisesti, että ei ole muuta jumalaa kuin Jumala ja että Muhammad on Hänen lähettiläänsä. Joskus kysytään miksi myös Muhammad mainitaan - tai tätä käytetään väitteenä islamin harhaisuudesta, ikään kuin Muhammad olisi Jumalaan rinnastettava. Selvää on se, että ensimmäisen osan kautta kielletään kaikki epäjumaluudet, joilla ei todellisuudessa ole mitään valtaa tai vaikutusta. Toisella osalla vahvistetaan, että Muhammad toi viimeisen viestin, joka palautti sen, mitä myös Jeesus, Mooses, Aabraham ja muut lähettiläät ja profeetat olivat välittäneet ihmiskunnalle omina aikoinaan. Tämä viimeinen viesti oli Koraani. Käytännön vuoksi myös profeetta Muhammadin sunnaksi kutsuttu esimerkki on tärkeä; Koraani kehottaa rukoilemaan ja sunna selvittää miten rukoillaan.

Intialainen Zakir Naik on puhunut islamin puolesta ympäri maailmaa ja hän on perustanut Islamic Research Foundation -säätiön, joka omistaa dubailaisen satelliitti-TV-yhtiön Peace TV. Hän kirjoitti ateisteista ja uskontunnustuksesta seuraavanlaisesti:

Yleensä kun tapaan ateistin haluan ensin onnitella häntä ja sanoa: "Erityiset onnitteluni", koska useimmat ihmiset uskovat Jumalaan sokeasti. Joku on kristitty, koska hänen isänsä on kristitty, toinen on hindu, koska hänen isänsä on hindu; enemmistö maailman ihmisistä seuraa sokeasti isänsä uskontoa. Toisaalta ateisti, vaikka hän kuuluisi uskonnolliseen perheeseen, käyttää älyään kieltääkseen Jumalan olemassaolon; käsite Jumalasta tai Jumalan ominaisuudet, jotka hän on oppinut uskonnossaan eivät vaikuta hänen mielestään loogisilta. 

Muslimiveljeni kysyvät minulta: "Zakir, miksi onnittelet ateistia?" Syy ateistin onnittelemiseen on se, että hän on samaa mieltä uskontunnustuksen ensimmäisestä osasta laa ilaaha eli "ei ole jumalaa", joten työni on puoliksi valmista; jäljelle jää vain illallaah eli "kuin Jumala" (...). Muiden kuin ateistien kanssa joudun ensin poistamaan heidän mielestään väärän käsitteen Jumalasta ja antamaan oikean käsitteen yhdestä todellisesta Jumalasta.

Tästä päästäänkin siihen, että uskontunnustukselle on tiettyjä ehtoja, jotta sitä voitaisiin pitää pätevänä. Näitä ovat tieto sen merkityksestä, vilpittömyys, totuudenmukaisuus, varmuus, tyytyväisyys, alistuminen Jumalalle sekä hyväksyminen. On useita todisteita sille, että maailmanvalloitukseen pyrkivä jihaad on järjetön ajatus islamin kehyksessä. Jos tarkastellaan näitä mainittuja asioita, jotka ovat uskon hyväksymisen ruohonjuuritasolla ja siten olennaisimpia, onko enää mahdollista lähteä heilumaan sapeli kädessä? Millä sellaisen toiminnan muka oikeuttaisi?

Käännyttyään muslimiksi voi löytää todellisen mielenrauhan. Ihmiset ovat aina ja jatkuvasti etsineet jotain kokiessaan sisäistä tyhjyyttä ja elämän merkityksettömyyttä. Tätä ja Jumalaan uskomista kritisoivat väittävät, että Jumala on ihmisen luoma illuusio, jotta voisi edes jossain määrin tuntea olevansa "kokonainen". Mutta mikä vastaväite se muka on, jos se on totta ilman mainintaa illuusiosta? Oma kokemukseni on, että minun oli pakko löytää jokin tarpeeksi voimakas ja täydellinen syy elämälleni. Muut uskonnot eivät sitä tarjonneet, sillä niissä oli liian moniselitteisiä oppeja tai niiden oppeja ei edes haluttu selittää, ikään kuin totuuden ja epätäydellisyyden julkitulemisen pelossa. Sisäisten kamppailujeni vuoksi olen hiljalleen kasvanut ihmisenä. Olen oppinut ymmärtämään mitä mielenrauha voi tarkoittaa ja lisäksi olen alkanut omaksua sitä, mitä ibn Taymiyyah tarkoitti lausuessaan seuraavaa:

Mitä viholliseni voisivat tehdä minulle? Paratiisini ja puutarhani ovat molemmat rinnassani eivätkä ne koskaan jätä minua vaikka matkustaisin. Vangitsemiseni on mahdollisuus olla rauhassa Herrani kanssa. Tappamiseni on marttyyriyttä ja maastakarkotus on hengellinen matka.

En ole rajoittunut tähän maailmaan, koska olen muslimi. Se, joka ei ole kokenut islamin antamaa vapautta, ei aavistakaan kuinka rauhassa tai kärsivällinen voi olla ikävien asioiden kanssa. Kaikki muslimia vastaan tehty kasvattaa hänen palkkiotaan. Mutta tyytyväisyyttä rajoittaa se, että hän toivoisi voivansa pelastaa tämän toisen osapuolen. 'Abdullah ibn Mas'uud kertoi profeetta Muhammadin opettaneen seuraajilleen Jeesuksen esimerkistä: "Oi Jumala! Anna anteeksi kansalleni, koska he eivät tiedä."

Uskontunnustus antaa mahdollisuuden niin moneen asiaan, mutta muutos ihmisessä tapahtuu hiljalleen. Muutos lähtee aina liikkeelle itsestä, sillä "Jumala ei muuta ihmisten kohtaloa elleivät he itse muuta sitä, mitä heidän sydämissään on" (Koraani 13:11). En voisi elää ilman vahvuutta ja rohkeutta yrittää uudelleen kerta toisensa jälkeen tai ilman voimaa jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta vaikka läpi harmaan kiven - ja juuri tätä islam antaa minulle.

Rukoukset
Velvollisuutemme on rukoilla viisi kertaa päivässä tiettyinä aikoina, auringonliikkeiden mukaan, jotta oppisimme luopumaan etenkin itsellemme haitallisesta egosta. Rukoilemalla kunnioitamme ja osoitamme kiitollisuutta. Jumala sanoo: "Ja loin henkiolennot ja ihmiset palvomaan vain Minua" (Koraani 51:56).

Miten rukoilu vaikuttaa elämään positiivisesti myös muiden näkökulmasta ajateltuna? Sen sijaan, että pomo miettii työntekijänsä rukouksiin haaskaamaa työaikaa, hän voisi kiinnittää huomiota esimerkiksi näihin asioihin:

• Muslimi löytää itsestään vahvuuden ja voimavarat rukoilla viisi kertaa päivässä myös Suomen kaltaisessa maassa. Näin huolimatta siitä, että muut ympärillä eivät välttämättä niin tee tai hengellisyyttä ja uskonnollisuutta pidetään naurettavina asioina. Yhteisöllisyys olisi toisaalta tueksi, mutta toisaalta muiden voisi kokea painostavan olemaan samanlainen, sydämestään huolimatta, eikä teoilla välttämättä olisikaan merkitystä. Mutta kun ei ole ketään, kelle esittää olevansa mitään muuta kuin mitä on, mistä löytyy tahdonvoima ja mielenlujuus herätä rukoilemaan keskellä yötä muiden nukkuessa tai bilettäessä? Uskon Jumalaan ja johonkin parempaan täytyy olla todella vahva. Jos muslimi pystyy hoitamaan kaiken tämän, mille tasolle hänen vastuun- ja velvollisuudentuntonsa nousevat myös työpaikalla? Pomo ei välttämättä ole läsnä, mutta on sentään fyysisesti olemassa. Ihmismieli kuvittelee fyysisen olemassaolon olevan välittömämpi "uhka". Toisekseen muslimi ei voi luopua arvoistaan eri tehtävien välillä (rukoilu vs. työ), sillä toimiminen vain omaksi parhaakseen olisi epäilyttävää, kun islam on kokonaisvaltainen uskonto.
• Viime aikoina esimerkiksi buddhalaisuuden meditaatiosta on tehty tutkimuksia, sillä se on nähty voimavaroja antavana tekijänä ja sitä pidetään hyvänä stressinhallintakeinona. Nykymaailmassa elämän tahti on kiihtynyt entisestään ja monet ovat tyytymättömiä elämäänsä ja sen takia uupuvat, masentuvat tai sairastuvat muilla tavoin. On ilmiselvää, että ihmisen kapasiteetti on rajallinen ja täten on opittava hiljentämään ja pysähtymään ajoittain. Päivittäiset hetken tuokiot auttavat muistuttamaan elämän kannalta tärkeistä asioista, jotka ovat tärkeitä uskonnosta riippumatta. Arvostamalla omaa elämää ja sitä hetkeä, jossa elää, voi muuttaa elämänsä suunnan ja parantaa elämänlaatuaan. Läsnäoleva saa elämästään paljon enemmän irti ja on siksi tyytyväisempi ja onnellisempi kuin kiireessä kulkeva toverinsa.

Productive Muslim -sivustolta löytyy neuvoja ja materiaalia tuotteliaamman elämän saavuttamiseksi. Voit katsoa rukoilusta muun muassa seuraavat animaatiovideot ymmärtääksesi pointtini paremmin:

Muslimit palauttavat mielenrauhan ikään kuin meditoidessaan eli keskustellessaan Jumalan kanssa. He pohtivat huoliaan ja löytävät luottamuksen uudestaan. Rukouksiin liittyy myös toinen rauhoittava ja terveyttä edistävä näkökanta: puhtaus. Rukouksia varten tietyt kehonosat pestään vedellä, joka on erinomainen elementti. Tällainen voi virkistää huomattavasti ja saman voi havaita peseytyessään raskaan reissun jälkeen. Entä jos virkistyminen olisi säännöllistä?

Paasto
Tämä pilari viittaa nimenomaan ramadhaan-kuukauden paastoon. On myös erillisiä muita aikoja ja päiviä, jolloin paastoaminen on suositeltavaa. Islamin mukaisella paastoamisella on terveyttä edistäviä ja parantavia vaikutuksia niin fysiologisesti kuin henkisesti. Paasto aloitetaan aamunkoitosta ja päivän aikana pidättäydytään kaikesta ruoasta ja juomasta sekä seksistä (yhdynnästä). Toiset lisäävät listaan asioita, kuten panettelu, riitely ja tupakointi, mutta ne ovat yhtä lailla kiellettyjä muulloinkin. Missään nimessä ei kuitenkaan tule tuomita niitä, jotka luopuvat esim. tupakoinnista vain ramadhaanin ajaksi. Koskaan emme voi tietää, mitä toinen kantaa sydämessään.

Ramadhaan on kuitenkin muutakin kuin vain kurjalta tuntuvaa pidättäytymistä erinäisistä nautinnoista. Ja sitä paitsi, jos jaksaa odottaa jotain hyvää, eikö nautinnon aste nousekin toisiin sfääreihin? Jatkuva mielihalujen tyydyttäminen voi turruttaa eikä usein ja säännöllisesti tehdyt asiat jaksa innostaa yhtä paljon. Kuitenkin uskonnon kannalta tärkeää on kärsivällisyys, joka on elämän kaikilla osa-alueilla hyödyksi oleva ominaisuus. Ramadhaan on yhtä kärsivällisyyden oppituntia koko kuunkierron ajan. Sen lisäksi paaston aikana keskitytään etenkin palvontaan, rukoilemiseen, hyväntekeväisyyteen ja Jumalan muistelemiseen, koska ramadhaan on tarjottu erinomaisena mahdollisuutena. Profeetta Muhammad sanoi: "Kun ramadhaan alkaa, Paratiisin portit aukaistaan ja Helvetin portit suljetaan ja paholaiset kahlitaan" (al-Bukhaarii 3277; Muslim 1079).

Almut
Muslimien tulisi harjoittaa hyväntekeväisyyttä eri muodoissa, mieluiten hissukseen, koska ylpeily ei ole suotavaa. Almuvero on säädetty kaikille niille, jotka pystyvät sitä maksamaan. Auttamalla köyhiä voidaan parantaa heidän hyvinvointiaan ja tasapainottaa yhteisöä. Omaisuus on vain ikään kuin lainaa, jonka voimme menettää hetkessä tai sen arvo voi pudota huomattavasti ilman, että pystymme siihen vaikuttamaan. Keräämällä ja kasaamalla omaisuutta emme pysty auttamaan itseämme, kun aikamme koittaa - ja kuka tietää milloin se koittaa; huomenna, ensi vuonna vai vuosikymmenen päästä? Mitä merkitystä on säilötyllä omaisuudella?

Me ns. länsimaissa, teollistuneissa ja rikkaissa maissa, asuvat olemme automaattisesti maailman 5 %:n eliittiä. Suomessa olemme tottuneet siihen, että asiat ovat hyvin ja elintasomme on huikea, mutta silti valitamme ja haluamme yhä enemmän ja lisää jatkuvasti. Mikään ei tunnu riittävän. Toisaalta Suomen elinkulut ja asumisvaatimukset sääolosuhteiden takia poikkeavat Afrikan vaatimattomasta savimajasta. Miksi emme kuitenkaan ymmärrä nälänhätää ja muuta kärsimystä? "Saavat itse tulla toimeen niin kuin suomalaiset aikoinaan." Emme voi ymmärtää muiden olosuhteita tai kokemusta elämättä heidän elämäänsä. Emme voi tuomita heitä ja olla auttamatta perustarpeiden tyydyttämisessä, kun meillä on jo liikaa. Emme ole minkään sattumanvaraisen ominaisuutemme takia parempi kuin kukaan muu. Kukaan ei päättänyt syntyä tiettyyn maahan, tiettyyn sosioekonomiseen luokkaan tai "rotuun" eikä kukaan päättänyt haluta jotain tiettyä kroonista sairautta. Mutta jos Jumala suo, kärsivälliset saavat palkkansa.

Pyhiinvaellus
Profeetta Aabraham rakensi Mekkaan Kaaban ja tämä "kuutio" on määrätty yhteiseksi rukoussuunnaksi. Pyhiinvaelluksen aikana ihmiset eri maista, kansoista ja kulttuureista rukoilevat yhdessä. Profeetta Muhammad sanoi viimeisessä saarnassaan: "Koko ihmiskunta on Aatami ja Eeva. Arabi ei ole parempi kuin ei-arabi eikä ei-arabi ei ole parempi kuin arabi eikä valkoihoinen ei ole parempi kuin tummaihoinen eikä tummaihoinen ole parempi kuin valkoihoinen paitsi hurskaudellaan ja hyvillä teoillaan."  Ei-muslimi katseli ihmisjoukkoa ja ihmetteli epäjärjestystä. Imaami sai muutamalla sanalla ihmiset järjestymään riveihin ja rukous saattoi alkaa. Uskonto tuo vuosi toisensa jälkeen ihmiset yhteen sulassa sovussa.

Pyhiinvaellus on määrätty jokaiselle siihen kykenevälle aikuiselle muslimille. Tällä erää joudun pitämään tämän osion lyhyenä, sillä en itse ole matkustanut. Ehkä saan jonkun toisen muslimin - tai mahdollisesti useamman - kirjoittamaan omasta kokemuksestaan.

Näistä asioista voisi kertoa vielä enemmän ja vielä syvällisemmin ja varmaan olen unohtanut tai ohittanut jonkin tärkeän seikan, mutta johonkin on pantava piste. Mikäli tarvetta ilmenee, voin kommenttien perusteella jatkaa. Blogi on kuitenkin vasta alkuvaiheissaan, joten asiat varmasti kertaantuvat ja avautuvat eri tavalla muiden tekstien yhteydessä. Jotakin on julkaistava, jotta päästään eteenpäin ja jotta keskustelu voi alkaa. Niin ei-muslimien kuin muslimien kommentit auttaisivat minua hahmottamaan muun muassa vastaanotettavuutta, joten toivon aktiivisuutta.

Perusteista

بسم الله الرحمن الرحيم 

Aloitan Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen

Kuinka moni ei-muslimi voi rehellisesti sanoa tietävänsä jotain islamin hengellisyydestä? Pintapuolisesti tarkasteltuna saattaa todellakin vaikuttaa siltä, että sääntöjä on aivan liikaa ja että ne ovat älyttömiä ja rajoittavat elämää turhan paljon. Säännöt eivät kuitenkaan ole merkityksettömiä tai pelkkää automatisoitunutta suorittamista (ainakaan toivottavasti!). Oikeastaan säännöt ovat ohjeita, jotka omaksumalla ja joiden mukaisesti toimimalla voi menestyä. Koska muslimeina uskomme, että Luoja (ylistetty olkoon Hän) on Kaikkitietävä, haluamme parhaamme mukaan noudattaa Hänen antamiaan ohjeita. Jumala sanoo Koraanin kappaleessa Alkio:

Lausu, Herrasi, joka on luonut, nimeen. Hän loi ihmisen alkiosta. Lausu, ja Herrasi on anteliain. Hän, joka opetti kynällä, opetti ihmiselle mitä tämä ei tiennyt. Ei, totisesti ihminen on julkea, koska luulee olevansa itseriittoinen (...) (Koraani 96:1-7)

Syvästä rakkaudesta Häneen ja kunnioituksesta itseämme ja muita ihmisiä kohtaan haluamme toimia ihmiselle luontaisella tavalla, mutta loppujen lopuksi jokainen tekee itse omat valintansa. Koraanin jakeen 2:256 mukaan "Uskonnossa ei ole mitään pakkoa. (...)", koska usko vaatii vilpittömyyttä ja nöyryyttä, koska ei voi uskoa kenenkään toisen puolesta ja koska rikas Jumala ei tarvitse mitään. Pakottamisesta ei todellisuudessa hyödy alistava muslimi, ei vastoin tahtoaan "muslimiksi" alistettu eikä Jumalakaan. Väkivalta ja tarve aivopesuun sekä muu vastaavanlainen toiminta kielii uskonnon kuin uskonnon epätäydellisyydestä, ihmisen sormenjäljestä. Ja mikäli ajattelemme Jumalaa Luojan asemassa, kuulostaisi hassulta väittää, että Hän loisi vain tuhoamisen ilosta. Eikö olemassaolo itsessään ole merkittävä osoitus suunnattomasta armosta? Hän sanoo:

Totisesti Me olemme luonut teidät miehestä ja naisesta ja muodostanut teistä kansoja ja heimoja, jotta voisitte tuntea toisenne. Totisesti jaloin teistä Jumalan silmissä on se, joka on oikeudenmukaisin. (...) (Koraani 49:13)

Mutta päästäksemme sydämen vilpittömään uskoon, tarvitaan nöyryyttä ja tiedonjanoa elämäntarkoitusta kohtaan. Jokaisella islamin hyväksyneellä yksilöllä on ollut oma tiensä kuljettavanaan eikä täten voidakaan osoittaa tai määrittää yhtä tiettyä takuuvarmaa keinoa islamin mukaisen totuuden todistamiseksi muille. Käsitteen usko määritelmän ja tämän maailman tarkoituksen vuoksi olisi kummallista olettaa esimerkiksi niin, että Jumala täytyy todistaa tieteen keinoin suoraan. Usko syntyy pohdinnan tuloksena, ymmärryksestä, ja vasta tämän jälkeen voidaan siirtyä tekoihin.

Kaikki ovat varmasti kuulleet ainakin ohimennen islamin viidestä pilarista eli muslimin velvotteista. Järjestyksessään nämä ovat uskontunnustus, päivittäiset rukoukset, paastoaminen, hyväntekeväisyys ja pyhiinvaellus. Käyn näitä läpi tarkemmin avatakseni käsitteitä, mutta myös kertoakseni niistä kokemukseni valossa ja tuodakseni ne siten käytännön tasolle.

Yritän sanoa, että uskoon liittyviin asioihin tulee keskittyä järjestyksessä alkaen sydämestä eikä hypätä suoraan haastavimmalle tasolle keskusteluun jihaadista maailmanvalloitukseen pyrkivänä sotana ja alistamisena. Vaikka tämänkaltainen väite jihaadista olisi totta, mitä merkitystä sillä olisi muslimin arjessa?

---

Selvennys:

Arabian kielessä pronominia "Me" käytetään viittaamaan yhteen teitittelyn tapaan. Tämän ansiosta verbiä käytetään yksikössä, kuten "Me olemme luonut" eikä "me olemme luoneet". Islam on äärimmäisen monoteistinen uskonto, mikä on hyvin yksiselitteistä Ykseyden suuran perusteella (112. suura).

Alustus

بسم الله الرحمن الرحيم 

Aloitan Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen

Ulkoisen olemukseni perusteella ei liene epäselvää, että olen musliminainen - ja olen siitä erittäin ylpeä. Toisin on sen suhteen, mihin minun ajatellaan muslimina uskovan. Pyrin eri keinoin valottamaan sitä islamia, jota minä pidän suuressa arvossa, mutta ajoittain dialogi tuntuu turhalta. Median suuntaus on vaikuttanut ihmismieliin ja vallitseviin asenteisiin negatiivisesti ja käsitys islamista on valitettavasti muuttunut entistä kapeammaksi ja pelokkaaksi. Tästä huolimatta ja tämän takia haluan olla helposti lähestyttävä ja osoittaa esimerkilläni islamin todellisen luonteen.

En ole oppinut, mutta yritän parhaani mukaan selittää näkemyksiäni Koraaniin ja sunnaan perustuen toimiakseni linkkinä kahden maailman välillä, jotka eivät aina ymmärrä toisiaan. Olen itse suomalainen islamiin palannut (eli kääntynyt) ja olen itsekseni joutunut etsimään järkisyyt ja järkevät selitykset eri ilmiöiden taustalle. Olisihan hulluutta olettaa, että usko voisi olla muuta kuin sydämen vilpittömyyttä ja tiedostamista. Loppujen lopuksi minulla ei siis ole mahdollisuutta eikä myöskään tarvetta tai oikeutta tyrkyttää uskontoani kenellekään.

On ihmisiä, jotka vilpittöminä kysyvät mieltään askarruttavia kysymyksiä: "En halua loukata, mutta..." Olen tyytyväinen heidän puolestaan siitä, että he uskaltavat nostaa esille usein hyvin arkojakin asioita. Toivon, että olen pystynyt tarjoamaan heille jotain positiivista ja inspiroivaa sekä avartamaan ja rikastuttamaan heidän maailmankuvaansa. Tiedän heidän epäröivän, mutta toisin kuin on yleisesti ymmärretty, islam kehottaa kysymään ja kyseenalaistamaan, sillä vain tieto voi olla hyödyksi verrattuna sen puutteeseen. Mutta toisaalta samoja kysymyksiä esitetään myös hyökkäävästi ja ilman halua vastavuoroiseen keskusteluun. Ilman uskontoni opettamaa kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta kynnys vastata samalla mitalla olisi matalampi, ja silloin tekisin hallaa muillekin kuin itselleni.

En ole enkä väitä olevani täydellinen ihminen tai parempi kuin kukaan muu. Itselleni eräs hyvin tärkeä arvo on olla tuomitsematta muita ihmisiä, ja vielä vähemmän ennakkoluulojen ja stereotypioiden pohjalta. Kunnioitan toisia huolimatta siitä ovatko he muslimeja vai eivät, sillä olemme kaikki ihmisiä. Ehkä kohtaan ja kuulen oletettujen arvojeni takia mitä erilaisimpia tunteita ja mielipiteitä, mutta ainakin voin vaikuttaa käytökseeni ja ehkä myös käytökselläni.

Kirjoitan välittääkseni viestiä, jonka muslimiyhteisö ja etenkin sen naispuoliset edustajat haluaisivat saada kuuluviin. On tarpeen ja hyödyllistä oppia tuntemaan ja suvaitsemaan muita voidaksemme tulla toimeen keskenämme omana itsenämme. Sen sijaan on turha yrittää ahtaa kaikkia ihmisiä johonkin tiettyyn rajalliseen muottiin. Toivon, että kykenen yhteisöni edustajana välittämään viestiä selkeästi ja ymmärrettävästi niin yhteisöäni kuin koko ihmiskuntaa kunnioittaen.

Blogin otsikko perustuu profeetta Muhammadin ﷺ (Jumalan kunnia ja rauha olkoon hänen yllään) sanoihin hadiithissa (mm. Sahiih Muslim 1/130): "Islam alkoi jonain outona ja siitä tulee taas jotain outoa, joten kerro hyviä uutisia muukalaisille." Tämä tarkoittaa, että haluamme seurata arvojamme ja pyrkiä hyvyyteen aina ja kaikkialla kaikesta huolimatta.

Kommentointi on vapaata, mutta molempien puolesta pyytäisin asiallisuutta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kriittisyys ei olisi sallittua. Keskusteltaessa islamista Koraani ja sunna ovat aina parempia lähteitä kuin Iltalehti tai propagandasivustot (syistä vielä lisää myöhemmin). Ymmärrän, että oikeellista tietoa ja kokemustietoa on saatavilla hyvin rajallisesti suomen kielellä. Tämän takia pyrin kirjoittamaan lukijalähtöisesti, joten otan vastaan myös ehdotuksia aiheista.

Rauhaa ja rakkautta!